Taputukset kuuluvat salista. Edellinen esiintyjä lopetti soittonsa ja kumartaa yleisölle. ”Voi, kuinka ihanasti hän soitti”, ajattelen. Kunpa itsekin onnistuisin yhtä hienosti.” On minun vuoroni. Käteni hikoavat, paniikki nousee. ”Voisinpa vielä karata. Jos vain juoksisin ulos. Kuka minua voisi estää?” Kuuliaisesti kävelen lavalle, hymyilen ja kumarran yleisölle. Tunnen jalkojeni tärisevän ja paniikin nousevan vääjäämättä. Miksi ihmeessä jännitän taas näin paljon? Olen harjoitellut hyvin. Osaan kappaleen läpikotaisin ja tiedän pystyväni soittamaan sen hyvin. Nyt pitäisi pystyä nauttimaan musiikista, eikä keskittyä omaan pahaan oloon, mutta miten? Kuivaan hikisiä käsiäni mekkoni helmaan ja aloitan soittamisen. Puna nousee kasvoilleni ja tunnen käsieni tärisevän. ”Voi, toivottavasti käsien tärinä ei näy yleisöön asti. Helotankohan ihan kirkkaanpunaisena? Kuinka noloa!” Selviän soitosta kohtuullisesti, mutten ole itse suoritukseeni tyytyväinen. Ajatukseni karkaili milloin minnekin ja käytin koko esityksen huolehtimiseen, minkä mokan missäkin kohdassa voisin tehdä, mikä vei keskittymiseni totaalisesti pois musiikista. Tempo oli liian nopea ja esityksen musiikillinen anti jäi surkeaksi. Onneksi hyvä valmistautuminen auttoi ja sormet tiesivät, minne mennä, vaikka ajatukseni poukkoilivat ihan väärissä asioissa.
Jännittäminen ei ole vain musiikkia harrastavien ongelma. Muusikoille sen selättäminen on pakollista, koska työ edellyttää jatkuvia esiintymisiä. Hyvin monissa muissakin ammateissa joutuu olemaan esillä ja esimerkiksi pitämään esittelyjä tai puheita, joiden onnistuminen vaatii rauhallista esiintymistä ja vakuuttavaa olemusta. Jollekin ihmiselle pelkästään kahdestaan auktoriteetin kanssa keskustelu on niin jännittävä tilanne, että hän huomaa änkyttävänsä, maiskuttavan adrenaliinin kuivaamaa suutaan tai päinvastoin suoltaa suustaan ihan järjettömän määrän puhetta. Jännitys on hyvä renki mutta huono isäntä, vanhaa sananlaskua muunnellen. Esiintyminen ilman jännitystä ei ainakaan minun kohdallani toimi. Alan miettimään huomisen ruokaa tai kodin siivousta. Sopiva jännitys auttaa pitämään keskittymisen aiheessa ja pysymään skarppina. Liiallisena se kääntää huomiomme omaan itseemme, omaan henkilökohtaiseen selviytymiseen, minkä vuoksi esityksen sisältö jää helposti vaillinaiseksi.
Ihmiset reagoivat jännittävään tilanteeseen eri tavoin: yhdet taistelevat, toiset pakenevat ja kolmannet jähmettyvät. Taistelu ja pakeneminen ovat toiminnallisia tapoja selvitä tilanteesta. Jähmettynyt ihminen ei kykene paniikkinsa vuoksi tekemään mitään. Mikäli muusikko on taisteluun taipuvainen, hän liikaa jännittäessään runnoo kappaleen läpi, kun taas pakenija epäröi ja arastelee. Jähmettyminen lavalla on kamala kokemus ihan kenelle tahansa. Kun aivot menevät lukkoon, eikä mieleen tule yhtään toivottua ajatusta –soittaja ei muista kappaleen alkua tai puhuja, mistä aikoi puhua, on tunne toivoton. Minä olen kokenut esiintyessäni nämä kaikki vaihtoehdot, mutta yleisimmin kammosin edessä vääjäämättä olevia mokia ja yritin osua koskettimiin tärisevillä sormillani. Vaikka jännittämisen kanssa taistelu oli hirvittävän rankkaa, olen siitä kiitollinen. Työssäni musiikkipedagogina kohtaan lapsia ja nuoria, joille esiintyminen on ongelma. Olen pystynyt auttamaan heitä omakohtaisten kokemusteni myötä. Mikä ilo onkaan seurata, kun aiemmin soittimen ääressä tärissyt oppilas kävelee lavalta onnellisesti hymyillen onnistuneen soiton jälkeen!
Jännittäjälle olisi helppoa ajatella välttelevänsä kaikkia esiintymistilanteita. Toki niinkin voi tehdä, mutta elämässä saattaa milloin tahansa tulla eteen tilanne, jolloin on pakko uskaltautua ihmisten eteen. Siksi jännityksen haltuun otto, rengiksi valjastaminen, kannattaa aloittaa heti ja käyttää kaikki mahdollisuudet esiintymisen harjoitteluun: pidä puheenvuoro kokouksessa, puhe perheen illallisella, esitä laulu perheellesi tai soita serenadi puolisollesi. Jatkossa kerron keinoista, joilla jännitystä voi hallita. Jos jaksat hypätä epämukavuusalueellesi ja työstää esiintymisjännitystäsi, eräänä päivänä huomaat nauttivasi lavalla olosta ja jopa kaipaavasi sitä. Näin minullekin kävi. Seuraavissa päivityksissäni kerron sinulle, kuinka siihen tilanteeseen päästään.
5 thoughts on “Esiintymisjännitys osa 1”
Comments are closed.