Kuinka puhut itsellesi
Amerikkalainen Tony Robbins sanoo: “Quality of your life is the quality of your conversation; to yourself and to others”. Sillä, miten puhut itsellesi ja muille on iso rooli siinä, kuinka koet elämäsi. Kuinka puhumme itsellemme on iso merkitys luovassa toiminnassa. Jos ajattelet, ettet ole riittävän hyvä, mitä hyötyä on edes yrittää? Kuinka pystyisit antautumaan uutta luovaan toimintaan, jos et koe itseäsi tarpeeksi arvokkaaksi sitä tekemään?
Sillä, kuinka puhut itsellesi, on valtava merkitys myös esiintymisjännityksen hallinnassa. ”Entä jos mokaan?” ”Entä jos unohdan, mitä minun piti sanoa/tehdä/soittaa?” Tällaiset ajatukset ovat tyypillisiä esiintymistä jännittävillä. Tällaiset ajatukset eivät auta esiintymiseen valmistautumisessa, vaan ne lietsovat esiintyjän jo etukäteen kurjaan tunteeseen, joka saattaa esiintymispäivänä nostaa jännityksen epätoivoisen hallitsemattomalle tasolle. Pahimpaan ei kannata yrittää varautua ─ ei ainakaan tällä tavalla.
Mitä sitten kannattaisi ajatella? Ja mitä tehdä, kun tämän tyyppiset ajatukset nousevat pintaan? Murrosiässä nuoret usein kipuilevat oman riittämättömyytensä kanssa. Minun tehtäväni opettajana on keskustella oppilaitteni kanssa ja auttaa heitä löytämään arvostus omasta itsestä ja omista taidoista. Mikäli työstän esiintymisjännitystä oppilaan kanssa, jolla on huonoja kokemuksia aiemmista esiintymisistä tai joka jostain muusta syystä jännittää tulevaa esiintymistä niin, että hän kokee tulevan esiintymisen hyvin epämiellyttävänä, ihan ensimmäisenä kiellän häneltä tällaiset kauhuskenaarioita luovat ajatukset. Aika usein tuumaan, että ”entä jos” -lauseet ovat kiellettyjä. Tällaisessa tilanteessa apunani on opettajan asema, jonka turvin voin sanoa oppilaalle, että aina tällaisten ajatusten noustessa hänen tulee ajatella, että opettaja on ne kieltänyt. Sen sijaan kehotan häntä ajattelemaan, että hän osaa ja että hän on harjoitellut kappaleensa hyvin.
Minulla ei enää ole opettajaa, joka voisi minulta haittaavat ajatukset kieltää, mutta voin kieltää ne itse itseltäni. Helposti tuntuu, ettei ajatuksiaan voi hallita, mutta se ei pidä paikkaansa. Voit hyvin sanoa itsellesi, että nämä ovat jälleen niitä ajatuksia, joihin en suostu käyttämään aikaani ja kääntää ajatuksesi positiivisiin sanoihin itsestäsi ja taidoistasi. Meihin suomalaisiin on iskostettu ihan käsittämätön nöyryys, jonka mukaan meillä ei ole oikeutta ajatella olevamme hyviä yhtään missään. Pitää olla nöyrä, eikä ainakaan yhtään itserakas. Omia taitoja ei saa kehua. Tästä ajatusmallista on jo aika päästää irti. Oma arvostus lähtee itsestä. Kenenkään itsetunto ei saa olla ympärillä olevien ihmisten kehujen varassa. Hyvä ystäväni sanoo ”itse olen itseäni kiittänyt, eikä ole tarvinnut puutteessa elää”. Meidän tulee arvostaa itseämme ja taitojamme. Meidän tulee kehua itseämme onnistumisista. Se ei ole itserakkautta, vaan itsensä arvostamista. Ja sieltä kumpuaa myös varman esiintyjän rakentaminen.
Esiintymisjännitystä käsittelevän sarjan ensimmäinen osa löytyy täältä: Esiintymisjännitys osa 1 | | Luovuuden satama
1 thought on “Esiintymisjännitys osa 2”
Comments are closed.