Esiintymisjännitys osa 4

Vire

Millainen vire ennen esiintymistä pitäisi olla? Onko rauhallisuus ideaali olotila, johon jokaisen pitäisi pyrkiä? Asia helposti tuntuu siltä. Kun itse pyörii lämpiössä levottomana ja toinen on rauhallinen viilipytty, ei voi olla miettimättä, kuinka paljon paremmin tämä rauhallisuuden perikuva itsensä hallitsee.

Minä olen ennen esiintymistä yleensä aika levoton. Sisälläni myllertää melkoinen myrsky ennen lavalle menoa. Pitkään olen kokenut, että olen jotenkin huonompi esiintyjä kuin rauhallisesti esiintymistilannetta odottavat kollegani. Vasta lukiessani Jarmo Liukkosen Kuka hallitsee mieltäsi –kirjaa ymmärsin, ettei asia ole niin. Meillä jokaisella on optimaalinen viretila, jossa suoriudumme parhaiten, eikä se suinkaan ole kaikilla rauhallinen.

Asia alkoi kiinnostamaan minua ja päätin kysellä asiasta kollegoiltani. Sain heiltä saman suuntaisia vastauksia. Kun toinen hakeutuu ennen esiintymistä rauhalliseen olotilaan, toinen tsemppaa itseään toimintaan. Ideaali levollisuus ei siivitä kaikkien suoritusta lentoon, vaan usea kokee korkealla kuplivan vireystilan tuovan energiaa esiintymiseen. Hallitsemattoman korkea vireystila johtaa paniikkiin, mutta kokeneella esiintyjällä vireys pysyy hallinnassa vankan esiintymiskokemuksen ja sen myötä esiintymiseen tulleen rutiinin myötä. Vireystila voi myös vaihdella tilanteesta riippuen ja kokemuksen myötä sen vaihteluja pystyy sietämään paremmin.

Minun optimaalinen viretasoni ei ole rauhallinen. Valmistautuessani esiintymiseen minun pitää enemmänkin nostaa jännitystä esiintymispäivän aluksi, jonka sitten kasaan mentaaliharjoituksilla oikeaksi vireeksi esiintymistilanteeseen. Minulla on nuoruudestani kokemusta myös siitä, kun vireys oli liian korkea ja jännitys muuttui paniikinomaiseksi taistele tai pakene –olotilaksi. Olen myös kokenut liian matalan vireystilan vaikutuksen.  Tällöin keskittymiseni herpaantui, eivätkä ajatukseni pysyneet esitettävässä asiassa, vaan aloin miettimään kesken kaiken jotain ihan muuta, mikä vaikutti soittooni varsin negatiivisesti. Jouduin nostamaan kesken konsertin vireystilaani ajattelemalla jännitystä nostattavia ajatuksia kappaleiden välissä. Sanoin itselleni: ”Salissa on niin ja niin paljon väkeä. Kuinka noloa olisikaan epäonnistua!” Hiukan epätoivoista, kyllä, mutta se auttoi. Sain adrenaliinitasoni nostettua jälleen riittävän korkealle ja pystyin onnistumaan loppukonsertin soittamisesta. Minun pitää siis olla hiukan levoton, jotta pysyn esiintyessä skarppina.

On tärkeää, ettei erilaisia viretiloja arvoteta toisiaan paremmiksi, vaan se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle. Opettajina meidän täytyy luoda oppilaillemme turvallisuuden tunne eri viretilojen kokemiseen. On turvallista olla rauhallinen, innostua, jännittää tai jotain siltä väliltä. ”On turvallista olla täpinöissään” yhtä kollegaani lainaten. Itse toivoisin, että minun ideaali viretilani olisi rauhallisuus. Korkeassa vireystilassa esiintyminen on aika rankkaa. Koko esiintymispäivä menee valmistautumiseen ja ajatusten kasaamiseen ja adrenaliinin romahdettua konsertin jälkeen voimat ovat hetken ihan loppu ja maailma tuntuu kaatuvan niskaan. Silti tunne esiintyessä ja pitkään sen jälkeen on niin huumaannuttavan upea, että siihen hankkiutuu aina uudestaan ja uudestaan.  Levottomuus ei siis ole huonompi kuin jonkun toisen esiintyjän kokema rauhallisuus. Ja toisaalta, emme voi koskaan tietää, kuinka rauhalliselta kenestäkin oikeasti tuntuu. Myös minä pyrin peittämään levottomuuteni mahdollisimman hyvin, eikä se usein näy ulkopuolisille ollenkaan.

Mentaaliharjoitus-blogissani kerroin Liukkosen optimaaliseen viretilaan valmistavasta harjoituksesta. Kannattaa kokeilla sitä. Mieti, missä vireystilassa olet kokenut parhaat esiintymisesi. Keskity mentaaliharjoituksen aluksi kertaamaan tämän onnistuneen esiintymisen tunnetilaa. Missä vireessä toimit? Käy sitten läpi tuleva esiintymisesi siten, että koet saman vireystilan ja että esiintymisesi menee ihan täydellisesti.

Edellissä blogi-kijoituksessani käsittelin mentaaliharjoituksia jännityksen haltuun otossa. Seuraavassa osassa pohditaan omia tiedostamattomia pelkojamme esiintymisen takana.