Joulun lähestyminen saa minut pohtimaan ihmisiä ja lähimmäisen rakkautta. Olen onnellinen ihminen. Elämässäni on paljon upeita ihmissuhteita, ihania ihmisiä, joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut. Vaikka olen tulisieluinen, tunne edellä toimiva ihminen, pyrin keskittämään energiani onnellisuuteen ja uuden luomiseen. Aina se ei tietenkään onnistu. Tuskin keneltäkään onnistuu ilman vuosikymmenien meditaatioharjoituksia. Onnellinen, hyvä elämä ihmisten kanssa, joita rakastat ja arvostat ja joiden tiedät tuntevan samoin sinua kohtaan, säteilee energiaa ympärilleen. Tällöin sinun on turvallista olla luova ja kokeilla rajojasi ja uusia ideoita tulee mieleesi mitä erilaisimmissa tilanteissa.
Negatiivisuus ja viha jumittavat ajatuksen. Laatikon ulkopuolelta asioiden katsominen vaikeutuu, kun oma ajattelu on keskittynyt vihan kohteen ympärille. Kuitenkin tuntuu, että osa ihmisistä hakee energiansa vihasta ja aggressiivisuudesta. Suuttumuksen kohde löytyy milloin mistäkin. Jos tänään kukaan ei tee mitään väärää sinua kohtaan, joskus taatusti joku on tehnyt. Viha on helppo kohdistaa johonkin kansanryhmään ja nettipalstoilta löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita hyökkäämään verbaalisesti kanssasi esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä kohtaan. Aiheita ja samanhenkistä keskusteluseuraa löytyy aina negatiivista energiaa itselleen hakevalle. Joskus negatiivisen toiminnan ja muiden väheksynnän takana on oman itsearvostuksen puute. Oma arvo haetaan laskemalla muita. Itsensä korokkeelle nostava on kuin keisari ilman vaatteita: muut kyllä näkevät tilanteen absurdiuden, vaikkei keisari sitä itse ymmärrä.
Viha on yksi ihmisen perustunteista. Sen olemassaoloa ei tule kieltää, eikä sitä saa liioin tukahduttaa, mutta vihan taustalla olevat tekijät kannattaa käsitellä ja tavoitella asioiden hyväksymistä ja rauhaa. Vihaaminen on energiaa kuluttavaa toimintaa. Alkuperäinen tarkoitus sillä on antaa voimia puolustautua uhkaavassa tilanteessa. Parhaimmillaan viha ja suuttumus voivat toimia positiivisen muutoksen moottorina. Oikein kanavoituina ne auttavat meitä asettamaan rajoja ja pitämään puolemme epäasiallista käytöstä kohtaan. Pitkäkestoinen vihamielisyys on kuluttavaa. Onkin hyvä huomata sen syövän energiaa ja voimavaroja sen kokijalta, vaikka se hetkellisesti saattaa tuntuakin voimaannuttavalta. Toisen ihmisen vihaaminen pitää sinut tunnesiteessä häneen ja hallitsemattomana nostaa riskiä, että loukkaat, satutat, alistat tai kiusaat muita.
Kaunan kokeminen on toisinaan helpompaa kuin anteeksiantaminen. Omaan näkemykseen jumittaminen estää näkemästä asiaa muiden kannalta, eikä silloin tarvitse myöskään myöntää olevansa ainakin osittain väärässä. Sovussa eläminen on kompromissien tekoa. Kaikkea väärin kohtelua ei tarvitse eikä saakaan hyväksyä, mutta pitää valita taistelunsa ja kohdistaa energiansa niihin epäkohtiin, joihin tarvitsee kipeästi muutosta. Tyhjänpäiväinen riitely, joka ei johda mihinkään, on ajanhaaskausta.
Espanjalais-roomalainen filosofi Seneca sanoi jo ensimmäisellä vuosisadalla J.K. Rowlinginkin lainaamat sanat: As is a tale, so is life. Not how long it is, but how good it is – is what matters. Onnelliset elävät pidempään, väitetään. Ainakin elämä on onnellisena mukavampaa. Tekemällä sovun itsensä ja muiden kanssa vapautuu energiaa uuden luomiseen. Joulun sanoma lähimmäisen rakkaudesta kannattaa tallentaa sydämeen ja ottaa kantavaksi ajatukseksi jokaiseen päivään. Olemme jokainen vastuussa itsellemme siitä, millaisen tarinan elämämme muodostaa. Jokainen kohtaa elämässään surua ja epäoikeudenmukaisuutta. Millaisen roolin niille arjessaan ja ihmissuhteissaan antaa ja kuinka katsoo tulevaisuutta, ratkaisee, missä moodissa elämäänsä jatkaa: verhoaako kaiken synkkään mollivoittoisuuteen vai antaako itselleen luvan iloita, rakastaa ja olla onnellinen.