Esiintymisjännitys osa 5

Millainen on sinun varjosi?

Keski-ikäisenä paljon esiintyneenä minulla on jo kaikki edellytykset ja ammatillinen osaaminen vakuuttavana olemiseen ihmisten edessä. Vuosi sitten koin yhden todella epämiellyttävän esiintymistilanteen, jota en millään saanut hallintaan. Jostain syystä ajauduin kyseenalaistamaan itseni ja upposin epävarmuuden suohon, josta en meinannut päästä millään ylös. Vuosien esiintymisharjoitukset valuivat hetkessä kaivoon ja koin itseni jälleen epävarmaksi takeltelijaksi salin edessä. Koska esiintyminen on keskeinen osa työtäni, en voinut jättää asiaa siihen, vaan aloin pohtimaan tilanteeseen johtaneita syitä ja sitä, kuinka estän saman tapahtumisen tulevaisuudessa.

Löysin mielenkiintoisen näkökulman Barry Michelin ja Phil Stutzin kirjasta Onnen työkalut. Kirja on kieltämättä erilainen ja se kannattaakin lukea avoimin mielin ja ottaa siitä mukaansa ainoastaan ne asiat, jotka kokee omikseen. Kirjassa esitetään, että meillä jokaisella ihmisellä on oma varjomme, joka kuvastaa sitä, millaisena pelkäämme ihmisten meidät näkevän. Aluksi ajatus tuntui kaukaa haetulta, mutta työstäessäni ajatusta, se alkoi avautumaan. Tämän varjon ei tarvitse olla edes ihmisen muotoinen. Se on irvikuva siitä, millaiseksi itsesi pahimmillasi koet. Oma varjoni on epävarma teini, joka höpöttää liikaa, eikä osaa ilmaista itseään hetkeäkään uskottavasti. Hahmoni on myös ulkoisesti hyvin karrikoitu permanentattuine hiuksineen ja 90-luvun vaatteineen ja sillä on huono ryhti. Hahmoa pohtiessa ei ole hankala ymmärtää, miksi esiintyminen on epämiellyttävää varjon ottaessa vallan tilanteesta. Varjoni ei ole realistinen kuva itsestäni teinivuosina. Permanentti minulla oli, niin kuin aina monella muullakin 90-luvun teini-ikäisellä. Varjoni on voimistanut kaikkia negatiivisiksi kokemiani piirteitäni suhteettoman suuriin mittasuhteisiin.

Mitä tämä varjon löytäminen sitten hyödyttää? Joskus ratkaisu tilanteeseen löytyy omia ajatusmalleja tutkiessa. Ainakin itselleni oli silmiä avaavaa ymmärtää alitajuinen pelkoni esiintymistilanteen takana. Tilanteen hulluus on aika itsestään selvää. Kolmen lapsen äitinä, lähes neljä vuosikymmentä pianoa soittaneena ja yli kaksikymmentä vuotta pianonsoitonopettajana toimineena on aika epätodennäköistä, että ulkopuolinen pystyisi näkemään minut epävarmana teini-ikäisenä. Kuitenkin epävarman ihmisen erottaminen omasta persoonastani toi voimaa ja varmuutta. Ei ”varjoni” hävinnyt mihinkään, mutta se tuli näkyväksi. Nyt voin hyväksyä epävarmat tunteeni ja kasvaa ne mukanani, mutta minun ei tarvitse enää tiedostamattani pelätä olevani varjoni kaltainen.

Mikäli löydät itseäsi pohtiessa menneisyydestäsi hetkiä, jolloin olet ollut heikoimmillasi ja joiden koet vaikuttavan nykyiseen olemiseesi ja esiintymisiisi negatiivisesti, suosittelen lukemaan Ronnie Grandellin teoksen Itsemyötätunto. Kirja on täyttä asiaa kannesta kanteen ja siinä on erittäin hyviä mentaaliharjoituksia, joilla voit työstää suhtautumista itseesi. Yhdessä harjoituksessa Grandell kehottaa hakemaan omasta elämästä sellaisen vaiheen, jolloin olet kokenut itsensi hyvin haavoittuneeksi. Mielikuvaharjoituksessa kohtaat tämän haavoittuneen version itsestäsi. Otat häntä kädestä kiinni, kuuntelet hänen murheensa ja annat hänelle turvaa ja hyväksyntää. Harjoitus auttaa hyvin aiemman isomman tai pienemmän trauman jättäneen tilanteen, esimerkiksi epäonnistuneen esiintymiskokemuksen käsittelemisessä ja hyväksymisessä. Itse koin harjoituksen hyvin voimaannuttavaksi.

Tämä kaikki liittyy tietoiseen läsnäoloon ja itsemyötätuntoon. Yksinkertaistettuna haetaan tunteet ja pelot toiminnan takana, suhtaudutaan niihin hyväksyvästi ja tiedostetaan niiden tuoma olotila. Siten pystymme tarkastelemaan tilannetta ulkopuolisin silmin, antamaan itsellemme myötätuntoa ja rauhoittamaan kehomme pois taistele tai pakene -olotilasta. Aihe on valtavan laaja ja siitä on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja. Aihe kiinnostaa minua paljon, koska uskon, että hallitsemalla omaa ajatusmaailmaamme voimme paremmin, pääsemme irti itseä syyllistävistä ajatuskierteistä ja siten pystymme keskittämään voimavaramme meille tärkeisiin asioihin. Käsittelen aihetta lisää tulevissa blogi-kirjoituksissani.

Esiintymisjännitys osa 6 käsittelee edelleen esiiintymisjännityksen taustalla olevia tekijöitä. Edelliseen esiintymisjännitystä käsittelevään tekstiin pääset tästä. Esiintymisjännityssarjan alkuun.