Esiintymisjännitys osa 8

Miten koet yleisösi?

Nuoruudessani opinahjossani vieraili useita esiintymiskouluttajia. Yksi heistä ei selvästikään ollut käsittänyt pitävänsä kurssia jatkuvasti esiintyville ihmisille ja kurssin anti jäi ala-arvoiseksi. Hänen kehotti ajattelemaan esiintyessä, että yleisö on kaalinpäitä. En ole koskaan ymmärtänyt ajatusta. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi esiintyä kaalinpäille? Mitä merkitystä sellaisella esiintymisellä olisi? Mihin katosi ajatus vuorovaikutuksesta esiintyjän ja yleisön välillä? Jos haluan soittaa tai puhua ilman vuorovaikutusta toisten kanssa, teen sen yksin kotonani. Soittaessani toivon, että musiikkini koskettaa kuulijoita, vie heidät pois arjesta taiteen lumoavaan maailmaan. Arvostan jokaista läsnä olevaa kuulijaa, enkä ikimaailmassa haluaisi ajatella heidän olevan kaalinpäitä, tai alasti. Jostain nimittäin olen lukenut sellaisenkin ohjeen: Kuvittele, että yleisösi on alasti. En todellakaan aio kokeilla moista ja minun on vaikea ymmärtää, kuinka se voisi auttaa. Ainakin keskittyminen suuntautuisi aivan muuhun kuin omaan tekemiseen.

Jos jännitys on voimakasta, saattaa tulla tunne, että yleisö toivoo sinun epäonnistuvan. Se on tunne, jota ei helposti tunnusta muille. On tärkeää ymmärtää, että se on jännityksen tuoma ajatus. Yleisö ei koskaan halua sinun epäonnistuvan, eikä se ylenkatso sinua tekemiesi virheiden takia. Ennemminkin pienet virheet tekevät esityksestäsi inhimillisen. Mieti, miten itse suhtaudut esiintyjiin. Odotatko vahingoniloisena näyttelijän takeltelevan sanoissaan ja kompastuvan lavasteisiin tai soittajan unohtavan kappaleensa totaalisesti? Et tietenkään. Menet haltioitumaan, nauttimaan ja toivot sydämestäsi lavalla oleville menestyksekästä keikkaa. Pienet mokat unohtuvat sillä sekunnilla, sillä sinun keskittymisesi on kokonaisuudessa. Ihan samoin joka ikinen yleisössäsi suhtautuu sinuun lavalla. Miksi ihmeessä he muuten vaivautuisivat paikalle?

Pianistina en näe yleisöäni esiintyessä. Nykyisin piano sijoitetaan lavalle yleensä siten, että soittaja on sivuttain yleisöönsä nähden, eikä yleisö ole silloin näkökentässä. Puhuessa tai laulaessa olet suorassa kontaktissa yleisöösi ja pystyt näkemään, millä mielentilalla he näyttävät yleisössä istuvan. Entäpä jos esimerkiksi 50 ihmisestä yleisössä kolme näyttää olevan kyllästymiskuoleman partaalla. Kaikki muut 47 seuraavat esitystäsi nauttien, mutta nämä kolme istuvat kädet puuskassa tympääntyneen näköisinä haukotellen. Otatko energian esitystäsi nauttivilta, vai lannistutko näiden kolmen ihmisen olotilasta? Meissä ihmisissä on sellainen kummallinen ominaisuus, että keskittymisemme kohdistuu helposti negatiiviseen palautteeseen. Jos kyselypalautteesta 99% on positiivista, mutta mukana on pari negatiivista kommenttia, muistamme ne negatiiviset. Samoin esiintyessämme huomiomme kiinnittyy helposti heihin, jotka eivät näytä viihtyvän. Esiintymistilanteessa et voi tietää, miksi joku vaikuttaa kyllästyneeltä tai närkästyneeltä. Hänellä voi olla huono päivä ja monenlaisia asioita mietittävänään.

Keskustelin aiheesta laulajakollegani kanssa huomattuani itsekin seuraavani puhuessani niiden eleitä, joita puheeni ei näyttänyt kiinnostavan lainkaan. Kollegani kertoi huomanneensa itsekin saman. Hänen neuvonsa oli, että pitää aktiivisesti keskittää katse ja keskittyminen niihin ihmisiin, jotka ovat vastaanottavaisen oloisia. Silmä tarttuu helposti yhteen kyllästyneen oloiseen ihmiseen ja tällöin katse pitää tietoisesti kääntää hänestä pois. Se, millaisen energian saat yleisöltäsi, vaikuttaa valtavasti omaan fiilikseesi. Olen aikanaan tehnyt laulusta perustutkinnot ja muistan edelleen yleisön vastaanottavaisuuden. Yleisö koostui ammattilaulajista ja sellaisiksi opiskelevista ja heidän avoimuus ja läsnäolo sivuaineisen laulututkinnon seuraamisessa antoi minulle uskoa ja rohkeutta jatkaa eteenpäin. Nämä laulajat tiesivät, kuinka paljon heidän läsnäolonsa vaikuttaa esiintyjään ja he tekivät kaikkensa auttaakseen ja luodakseen saliin positiivisen vireen.

Ymmärrettyäsi yleisön vaikutuksen esiintyjään, ehkäpä itsekin huomaat seuraavan kerran yleisössä istuessasi huonosta päivästä huolimatta vetäväsi kasvosi hymyyn, suuntaavasi katseesi esiintyjään ja keskittyväsi esitykseen. Sen lisäksi, että olemuksesi antaa esiintyjälle voimaa, nautit taatusti itsekin esityksestä enemmän.

Edellisessä esiintymisjännitystä käsittelevän sarjan tekstissä keskityin tietoisen läsnäolon merkitykseen. Koko sarjan alkuun pääset tästä.