Tämä kevät on ollut yksi niistä jaksoista elämässäni, jolloin on vastustanut niin paljon, että välillä tilanteen raskaus on tuntunut fyysisestikin – kuin harteille olisi nostettu raskas painopeitto. En ole tilanteessa ensimmäistä, enkä varmasti viimeistä kertaa, vaikka eri aikoina murheet ovat olleet erilaisia, eri syistä lähtöisin. Tosi asia kuitenkin on, että murheetkin kuuluvat elämään. Elämä on iloa, onnea, rakkautta, mutta myös surua, taistelua ja joskus myös irti päästämistä. Jälkeenpäin painajaismaisista ajanjaksoista selviäminen hämmästyttää itseäkin.
Tilanteen käsittely ja hyväksyminen on tärkeää. Omat pelot ja murheet on hyvä avata ja tiedostaa. Läheiset ihmiset ovat tässä kullanarvoisia. Jaettu suru on puolikas suru, jaettu ilo kaksinkertainen ilo. Omien tunteiden sanoittaminen auttaa niiden työstämisessä. Monesti ongelman ratkaisu on kirkkaana edessä, kun asian selittää toiselle ja kriisin kohdatessa ystävän myötätuntoinen läsnäolo antaa voimia jatkaa eteenpäin.
Kirjassa Viisas mieli avataan tunnesäätelytaitoja, jotka ovat merkityksellisiä kriisitilanteissa. Asian kohtaaminen, vastaanottaminen ja hyväksyntä aidosti sellaisena kuin se on ja tuen pyytäminen ja vastaanottaminen ovat ensimmäinen etappi kohti tilanteesta selviämistä. Hyväksynnän poisjättäminen saattaa työntää vaikeat asiat syvemmälle mieleen entistä sitkeämmin ja negatiivisten tunteiden poistyöntäminen syö käytettävissä olevaa energiaa ja vaikeuttaa siten tilanteesta selviämistä. Työskentely ongelman ratkaisemiseksi on luonnollisesti merkityksellistä, jotta asiat ja olosuhteet voivat muuttua paremmiksi. Kolmas osa-alue, huomion muualle suuntaaminen, antaa hengähdystauon tilanteeseen. Varsinkin tilanteen pitkittyessä pienet tauot lataavat akkuja ja antavat energiaa taistella asioita paremmiksi.
Millainen toiminta sitten voisi tuoda tauon tilanteeseen, on asia, mitä kukaan ei voi toiselle sanoa. Se täytyy kokeilla jokaisessa tilanteessa itse. Hyvin usein musiikki on keino purkaa pahaa oloa, mutta joskus sen tuoma tunnemyrsky ei ole se, mitä tilanteessa tarvitsee. Muutama vuosi sitten yhden elämäni suurimmista kriiseistä keskellä en yksinkertaisesti pystynyt soittamaan. Musiikki nosti tunteet liian näkyviksi. Urheileminen toimii usein tauottajana, mutta tuolloin fyysinen ponnistelu vain lisäsi pahaa oloani. Sen jälkeen, kun pillahdin itkuun salilla kesken penkkitreenin, totesin, että tämä homma ei vain nyt ole hyväksi minulle. Olin aiemmin ilmoittautunut avoimen yliopiston kurssille ja yllättäen huomasin, että aineiston läpikäyminen ja esseiden kirjoittaminen pakottivat fokusoimaan ajatukset opintoihin ja sain kaipaamaani irtiottoa tilanteeseen. Sillä kertaa pakopaikka löytyi oppikirjoista ja sainkin suoritettua opinnot kaiken hässäkän keskellä vauhdikkaasti.
Kriisin yllättäessä tee siis kaikkesi sen ratkaisemiseksi ja työstä tunteitasi yksin ja läheistesi kanssa, mutta ota myös taukoa tilanteeseen, vaikka se tuntuisi kuinka mahdottomalta. Oma jaksamisesi on tärkeää sekä itsellesi että muille. Kokeile, mikä keino sinulle toimii ja anna itsellesi lupa upota tekemiseen riittävän usein, jotta saat ladattua energiavarastosi riittävälle tasolle jaksaaksesi taistella tilanteessa eteenpäin.
Susan David sanoo: ”Tough emotions are part of our contract with life.” Ainoastaan kuolleet eivät tunne negatiivisia tunteita. Meidän ei tule arvottaa ihmisten murheita. Ei ole merkityksellistä, onko sinun murheesi isompi tai pienempi kuin toisen. Merkityksellistä on, millaisena itse sen koet. Siinä tilanteessa, kun suurin murhe elämässäsi on naapurin väärän väriset keittiönverhot, voit huokaista kiitollisena. Juuri nyt asiat ovat ihmeellisen hyvin.