Ilmoittauduin mukaan Own your future -haasteeseen. Kyseessä on amerikkalaisten huippusuosittujen elämäntaitovalmentajien Tony Robbinsin ja Dean Graziosin luotsaama ilmainen nettikurssi, jossa tällä viikolla tulee yhdeksältä illalla Suomen aikaa viitenä iltana peräkkäin uusi pari-kolmetuntinen koulutustapahtuma. Itse en ole katsonut koulutuksia livenä, vaan olen mieluummin kuunnellut taltioinnit seuraavana päivänä kaikessa rauhassa kahdesta syystä: illalla tuohon aikaan keskityn mieluummin olemaan perheeni kanssa ja toisaalta koen amerikkalaisen tyylin kertoa innostaviksi tarkoitettuja asioita puoliksi huutaen sen verran raskaaksi kuunnella, että mieluummin kuuntelen koulutuksen sopivissa pätkissä.
Kuuntelin ensimmäisen päivän luentoa kävelyllä ollessani ja keskellä Tony Robbinsin luennon harjoitusta koin hämmentävän hetken. Robbins kehotti miettimään asioita, joista olen itsessäni ylpeä. Hiukan hämmentyneenä tajusin, etten keksi mitään. Olen ylpeä muista ihmisistä: lapsistani, puolisostani, läheisistäni. Mutta mistä olisin itsessäni ylpeä? Olen ihan tyytyväinen moneen asiaan, mitä olen tehnyt tai mitä olen, mutta ajatus olla ylpeä jostakin itsessä tuntuu vieraalta.
Jäinkin pohtimaan, onko tämä kielellinen ongelma ja mielelläni kuulisinkin muidenkin ajatuksia asiasta. Sen verran olen jo ehtinyt läheisiäni piinata aiheella, että olen saanut huomata, ettei asia ole niin yksinkertainen. Kaikkien reaktio kertomaani on aluksi se, että olen ehkäpä ylikriittinen itseäni kohtaan, mutta kukaan ei ole osannut suorilta luetella minulle asioita, joista he olisivat voineet sanoa olevansa itsessään ylpeitä.
Suomen kielessä ylpeydellä on negatiivinen sävy. Ylpeys käy lankeemuksen edellä, on vanha tuttu sanonta. Jos joku ajaa onnellisena uudella hienolla autollaan ja ylpeänä siitä, että on viimein voinut ostaa sen, toinen paheksuu kateellisena häntä ylpeäksi. Tällöin hän tarkoittaa ylpeällä pröystäilevää, koppavaa ja ylimielistä. Niinpä uuden auton omistaja sanoo kadehtijalle: ”Ei tämä nyt niin hieno ole. Halvallakin sain ja pikku vikaa on, jota pitää korjata.” Näin hän pienillä valkoisilla valheilla pudottaa itsensä autoonsa tyytyväisten joukkoon, eikä enää aiheuta pahennusta ylpeydellään. Mutta miksi hänen pitää tehdä niin? Eikö ongelma ole kadehtijassa itsessään?
Miksi emme saisi olla ylpeitä itsestämme? On ihan eri asia olla itseensä tyytyväinen kuin ylpeä itsestään. Englannin kielessä proud on ihan muuta kuin satisfied. Sanojen värikin on ihan eri. Siinä kuin proud tuo mielikuvan suorasta ryhdistä ja itsensä arvostamisesta, satisfied on pehmeämpi, hartialinjaa pyöristävä. Supermiehen asennossa poseeraavan ei voisi kuvitella sanovan: ”I’m satisfied with me.”
Meidän ei tarvitse tyytyä tyytyväisyyteen. Omasta itsestä on lupa olla myös ylpeä. Ylpeyden synonyymiksi sopisikin aiemmin luettelemiani negatiivisia adjektiiveja paremmin esimerkiksi onnellinen itsestään ja itseään arvostava.
Pysähdy hetkeksi ja mieti heti ainakin kolme asiaa, joista voit sanoa olevasi ylpeä itsessäsi. Jotain mitä olet tehnyt, saavuttanut tai jotain mitä sinä olet. Suorista ryhtisi, pyöräytä olkapäät taakse ja hymyile maailmalle: Minä itse olen aika mahtava juttu.
Own your future -haasteeseen näyttäisi pystyvän vielä liittymään ja videot tosiaan voi katsoa jälkikäteenkin. Aiheesta lisää tämän linkin takana.