Pystyäkseen luovaan työhön ihmisen perustarpeet pitää olla tasapainossa. Kriisin kohdatessa on vaikea rauhoittua luomaan uutta, minkä sain itsekin jälleen tässä taannoin huomata. Kun ajatus on jumiutunut vallitsevaan tilanteeseen ja siitä selviämiseen, ei uusia asioita ideoita pulpahtelee pintaan normaaliin tapaan. Siinä tilanteessa on vain pakko antaa itselle armoa ja jättää uuden luominen tauolle niin pitkäksi aikaa, että asiat alkavat järjestymään, pahin huoli väistyy ja pystyy jälleen vapauttamaan energiaa luovaan työskentelyyn.
Toisaalta juuri kriisitilanne on joskus se uuden luomiseen pakottava voima. Steve Jobs on sanonut jälkeenpäin ymmärtäneensä potkujensa Applelta 80-luvun puolivälissä olleen parasta, mitä hänelle on koskaan tapahtunut. Potkut palauttivat hänet jälleen epävarmuuden tilaan, takaisin aloittelijaksi, jolla ei ollut enää menestyksen painolastia harteillaan. Jobs palkattiin Applelle takaisin 12 vuotta myöhemmin. Siinä välissä hän oli ehtinyt luoda kaikille tutun animaatiostudio Pixarin ja myöhemmin Applen uuden käyttöjärjestelmän macOs:n pohjana olleen NeXT:n. Jobsin reilun vuosikymmenen eroa Applesta ja sen aikaista ideointia on pidetty merkittävänä tekijänä Applen kehitykselle yhdeksi maailman tunnetuimmista yhtiöistä. Jobsinkaan uuden ideointi ei kuitenkaan alkanut suurimman kriisin keskellä heti potkujen jälkeen, vaan hän kertoo muutaman kuukauden menneen kaaoksen keskellä haahuiluun. Päästyään yli pahimmasta myrskystä, hän pystyi keskittymään jälleen tekemiseen ja yksi hänen elämänsä luovimmista ajanjaksoista saattoi alkaa.
Mikä sitten erottaa luovan ihmisen työskentelyn vähemmän luovan ihmisen tavasta tehdä asioita? Luovuustutkija Richard Florida korostaa luovuudessa erilaisuuden sietämistä. Halu pysyä tutussa ja turvallisessa tyrmää myös luovuuden mahdollisuuden. Luodessaan uutta tulee arvostaa tapaa katsoa asioita eri tavalla kuin ennen. Täytyy kestää riskinottoja ja jopa ristiriitoja, koska epävakaus tuottaa innovatiivisuutta. Jatkuva yksimielisyys ja tyytyväisyys asioiden nykytilaan saattaa pysäyttää halun ideoiden kehittelyyn.
Luovassa työskentelyssä on siedettävä hajanaisuutta, keskeneräisyyttä ja ympäriinsä sinkoavia ajatuksia. On käytävä läpi lukematon määrä välillä ihan hulluilta tuntuvia ideoita, niitä pitää työstää eteenpäin ja pohtia niiden kehitys- ja toteuttamismahdollisuuksia, jotta voi löytää parhaat ideat sieltä seasta. Koskaan ei voi tietää idean alku juurilla, mistä hullultakin tuntuvasta ideasta löytyy se seuraava kultasuoni. Gary Dahl kuunteli ystävänsä valitusta lemmikistään ja sai idean vuonna 1975 Pet Rock -tuotteestaan, jossa kivi laitettiin ilmarei’illä varustettuun laatikkoon ja niitä myytiin ihmisille helppohoitoisina lemmikkeinä. Sitä ei tarvinnut lenkittää tai ruokkia, eikä se sairastunut eikä kuollut. Mukana tuli humoristinen ohjekirja lemmikin kouluttamiseen. Istuminen ja maahanmeno onnistuivat Pet Rock -lemmikiltä kuin luonnostaan, mutta kieriminen vaati hiukan avustusta. Kuka olisi uskonut, että Pet Rockista tulisi hetkellinen myyntimenestys ja Dahlista sen myötä miljonääri?! Sellainen siitä kuitenkin aikanaan tuli Dahlin rohkeuden työstää hullua ideaansa ansiosta.
Musiikinhistoriaan jälkensä jättäneet säveltäjämestarit eivät säveltäneet ainoastaan kuuluisiksi nousseita kappaleitaan, vaan heidän sävellystuotantonsa on valtava. Joka ikisellä unholaan jääneellä kappaleella on merkityksensä säveltäjän kehityskaaressa. Jokainen kokeilu on ollut tärkeä, jotta me saamme vielä nyt satoja vuosia myöhemminkin uppoutua heidän lukemattomien koskettavien teostensa upeaan äänimaailmaan.
Luova ihminen tietää, että epäonnistua voi kahdella tavalla: Ensimmäinen on meille jokaiselle tuttu ajatus epäonnistua tekemällä jotain, joka menee pieleen. Mutta epäonnistua voi myös toisin: Jättämällä kokonaan kokeilematta. Adam Grant kutsuu luovia ihmisiä termillä ”originals”, jonka voisi suomentaa originelleiksi ihmisiksi. Häntä lainaten: ”Originals are afraid of failing, but what sets them apart from the rest of us is that they’re even more afraid of failing to try.” Varmasti moni löytää tuosta lauseesta itsensä. Niin löydän minäkin. Vaikka epäonnistuminen ja itsensä nolaaminen pelottaa, vielä pelottavampaa olisi ajatus, että jättäisi kokonaan yrittämättä.