Mistä sinä haaveilet? Mistä haaveesi syntyvät? Pohjautuvatko ne materialistiseen tarpeeseen: isompi koti tai parempi auto, vai toivotko elämääsi uutta ihmistä jakamaan arkeasi? Unelmoitko itsesi hemmottelusta lomamatkalla lämpimään tai itsesi ylittämisestä jossain henkisessä tai fyysisessä haasteessa? Vai annatko itsellesi luvan unelmointiin? Huomaatko torppaavasi unelmasi saavuttamattomina unina, joihin ei kannata käyttää aikaa? Jos unelmoi suuria, joutuuko silloin jatkuvasti pettymään? Olisiko parempi heittää pois kaikki typerät haaveet ja keskittyä nauttimaan siitä, mitä tällä hetkellä on? Eikö se riitä?
Minä olen päättänyt antaa itseni toteuttaa unelmiani, koska unelmat, joita emme uskalla toteuttaa, jäävät vain haaveiksi, saavuttamattomiksi päiväuniksi. Unelmieni lista on pitkä ja aina, kun saavutan niistä jonkun, olen jo ehtinyt jatkaa listaa usealla lisää. Niinpä tavoitteiden saavuttamisen horisontti pysyy kaukana ja enemmänkin pakenee jatkuvasti kauemmas. Elizabeth Gilbert sanoo, että menestys vaatii kolmea asiaa: lahjakkuutta, ahkeruutta ja onnea ja vain yhteen niistä voimme itse vaikuttaa. Menestyksellä tarkoitan tässä unelman toteutuksen menestyksellisyyttä. Laiskuudesta minua ei voi syyttää. Nähtäväksi jää, saavuttavatko kaksi muuta osa-aluetta tulevat projektini.
Olen huomannut, että itse prosessi on tärkeämpi kuin se, mitä siitä seuraa. Jo se tieto, että olen uskaltanut tehdä jotain, mitä en ole ennen tehnyt ja tavoitella taas pientä palasta unelmavuorestani, on todella voimauttavaa. Se, miten ajatukseni otetaan muualla vastaan, ei ole minun käsissäni. Samainen Gilbert toteaa kirjassaan Think big: Uskalla elää luovasti, että luovan taiteilijan tehtävänä on tehdä itse tuotos. Sen tuottama reaktio ei kuulu tekijälle. Luova työni haluaa tulla tehdyksi ja se haluaa tulla tehdyksi minun kauttani. Siihen ajatukseen tukeudun.
Koskaan ei voi tietää, mihin mikäkin reitti elämässämme vie. Joskus hienolta tuntuvassa asiassa tuleekin yhtäkkiä kynsille ja seuraavat päivät saakin käyttää haavojen puhdisteluun. Vastatuulta kokenut projekti tai aliarvioiva kommentti arvostamaltani henkilöltä iskee vyön alle ja saa taas pohtimaan, olisiko kuitenkin parempi pysyä nöyränä paikallaan vai porhaltaa rohkeasti eteenpäin. Tässäkin näköjään pystyy kehittymään. Edelleen asiat pääsevät ihon alle, mutta olen löytänyt itsestäni uutta vahvuutta vastustaa ajatusta itseni huonommuudesta ja laittaa asiat nopeammin niille kuuluville paikoilleen. Kenenkään lausahdus ei määrittele minua ja vähemmän toivotusti edenneet tilanteet ovat saattaneet poikia jotakin ihan muuta uutta ja hienoa.
Eräs ystäväni kysyi minulta, milloin olen tyytyväinen. Milloin olen saavuttanut tavoitteeni? Jäin hiukan hämmentyneenä pohtimaan asiaa. Itseasiassa olen tyytyväinen juuri nyt, mutta en olisi tyytyväinen paikallani. Kirsti Paakkasen kerrotaan sanoneen pankin lainaneuvotteluissa: ”Minulla on unelmia, ei tavoitteita.” Kuinka loistava lausahdus, vaikkei ehkä paras mahdollinen siihen tilanteeseen. Unelmat pitävät elossa, syöttävät polttoainetta moottoriin ja pitävät fiiliksen korkealla. Ja niitä tavoitellessa voi nauttia upeasta, flown siivittämästä matkasta.